Haluan palomieheksi. Se ajatus iskostui Heli Hyttisen päähän vuonna 1994, kun hän opiskeli Kuopion terveydenhuolto-oppilaitoksessa lääkintävahtimestari-sairaankuljettajaksi. Kurssilaiset osallistuivat silloisen pelastuskoulun harjoitusalueella harjoitukseen, jossa oli mukana pelastajaoppilaita.
– Samaan aikaan pelastajakurssilla opiskeli Suomen ensimmäinen nainen Sari Rautiala, josta oli juttua Savon Sanomissa. Silloin ajattelin, että palomiehenä voisi olla kivaa, Hyttinen muistelee.
Kului kuitenkin vielä kymmenen vuotta ennen kuin ajatus konkretisoitui. Hyttinen haki Pelastusopistoon kaikkiaan kolme kertaa. Kaksi ensimmäistä yritystä tyssäsivät Cooperin testiin: vaaditusta tuloksesta jäi molemmilla kerroilla muutama metri.
Vahva palo alalle ei siihen sammunut. Hyttinen opiskeli välissä sairaanhoitajaksi ja treenasi kuntoaan paremmaksi.
Kaverin valmennusopeilla testi meni vihdoin läpi.
– Silloin opin, millä keinoilla voi saada fysiikan kuntoon. Palomiehen työssä juuri fyysisyys veti puoleensa. Naisena joutuu ehkä tekemään enemmän töitä fyysisen kunnon ylläpitämiseksi, mutta itse tykkään liikkumisesta. Se on osa elämää, että käydään puntilla.
Valmistuessaan Pelastusopistosta Hyttinen oli kolmas naispuolinen palomies Suomessa.
– Siitä on puhuttu jo pitkään, miksi naiset eivät hae alalle. Ehkä heitä ei vain kiinnosta tai fyysiset testit koetaan hankalaksi. Itse olen aina tuntenut oloni kotoisaksi ja olevani yksi porukasta, Hyttinen sanoo.
Lisäkoulutusta ja esimiestehtäviä
Hyttinen, 50, on työskennellyt koko 18 vuotta kestäneen pelastajauransa ajan Etelä-Savon pelastuslaitoksella Mikkelissä. Ensimmäiset vuodet hän toimi palomiehen tehtävissä.
– Palomiehen työ oli ainoa asia, jota halusin tehdä. Jotenkin se vain tuntui omalta.
Työn fyysisyydellä on kuitenkin toinenkin puoli. Jo pelastajaopintojen aikana Hyttinen tiedosti, että oma fyysinen kunto ei tule ikuisesti olemaan samanlainen. Vuonna 2010 hän suoritti alipäällystötutkinnon ja vuonna 2018 oli vuorossa pelastusalan päällystötutkinto.
– Olen aina halunnut edetä alalla. Yksi syy on kiinnostus, toinen se, että ikinä ei tiedä, millaisia kremppoja tulee ja miten fysiikka heikkenee iän myötä. Jotta pystyn olemaan työssä eläkeikään saakka, on ollut pakko miettiä lisäkoulutusta.
Palomestarin työ vaatii organisointia
Palomestarina Hyttinen on ollut viimeiset pari vuotta. Työssään hän toimii koulutusvastaavana, joka koordinoi vakinaisen ja sopimushenkilöstön koulutuksia.
– Järjestelen muun muassa vuosittaisia pakollisia koulutuksia ja sovin ulkopuolisten toimijoiden pitämiä koulutuksia. Lisäksi vastaan sopimushenkilöstön koulutuksista. Palapeli on aikamoinen, sillä moni asia vaatii organisointia ja sopimista. Tärkeimmät työkalut ovat tietokone ja puhelin.
Joinakin työpäivinä hän päivystää: esimerkiksi haastattelupäivänä piti olla pelkkiä toimistohommia, mutta nyt Hyttinen kuljettaa koko ajan mukanaan Virveä, sillä virkavuoro on vaihtunut päivystävän palomestarin vuoroksi.
Mikkelissä päivystävä palomestari ottaa vastaan kaikki Etelä-Savon alueen hälytystehtävät ja seuraa vasteita sekä muita tehtävään liittyviä asioita. Etelä-Savo on maantieteellisesti laaja alue, johon kuuluvat sekä Mikkelin, Savonlinnan että Pieksämäen paloasemaryhmien paloasemat. Niillä työskentelee sekä päätoimista että sopimushenkilöstöä.
Virka-ajan ulkopuolella päivystysvuoroon kuuluu myös sijaisten järjestäminen poissaolijoille.
– Työtä myös päivystävänä palomestarina on paljon, mutta se on asioiden järjestelyä ja organisointia. Välillä kaipaan hallin puolelle, sitä työn fyysistä puolta, mutta toki se olisi raskaampaa. Nyt ei ole pelkoa siitä, että iän myötä tai loukkaantumisen takia ei pystyisi jatkamaan töitä alalla.
Hyvä työyhteisö on työn suola
Hyttisen mielestä palomestarin työssä parasta on monipuolisuus ja ylipäätään se, että saa toimia pelastusalalla.
– Parhaisiin puoliin kuuluu ehdottomasti myös hyvä työyhteisö. Kehun aina sitä, että minulla on niin hyvät työkaverit. Meillä on pitkään ollut sama porukka, ja moni on pitkäaikaisia kavereita.
Vaikeimmat ja haastavimmat hetket liittyvät nykyisin tietotyön kuormittavuuteen. Hallinnollinen työ vaatii paljon tiedon etsimistä ja sen päivittämistä.
– Tiedon määrä on välillä ihan valtava. Työn määrää on vaikea rajata. Samaa sanovat kollegatkin. Itse pitäisi petrata työn hallinnassa ja siinä, että en tekisi kymmentä asiaa yhtä aikaa.
Hyttinen koettaa hallita tietokaaosta omalla tavallaan: työpöytä on täynnä tulostettuja A4-papereita ja erivärisiä muistilappuja.
Ylpeä palomiestittelistä
Tietotekniikan ja erilaisten sovellusten käyttö alalla on lisääntynyt huimasti parissakymmenessä vuodessa. Hyttisen mukaan ne helpottavat työtä, kun niitä oppii käyttämään. Myös pelastustehtävissä kalusto paranee ja kehittyy, mikä lisää työn turvallisuutta.
– Perustyö alalla on kuitenkin samaa.
Hyttinen on aina tuntenut ylpeyttä saadessaan olla mukana palomiesporukassa, tasavertaisesti muiden rinnalla.
– Minua ei ole ikinä kohdeltu alalla eri tavalla sen vuoksi, että olen nainen, enkä ole ajatellut työssä nais- tai miesnäkökulmaa. Kun työskentelin palomiehenä, olin tittelistä hirmu ylpeä, hän sanoo hymyillen.
– Kannustan muitakin naisia hakemaan alalle ilman muuta, jos kiinnostusta on. Palomiehenä pärjää, jos on vahva halu tehdä työtä. Tietynlainen sosiaalisuus pitää olla, sillä työ on ryhmätyötä. Mutta se on juuri ihanaa.
Heli Hyttinen
- Palomestari, Etelä-Savon pelastuslaitos (Mikkeli)
- Koulutus: Lääkintä-vahtimestari-sairaankuljettaja, sairaanhoitaja, pelastajatutkinto, alipäällystötutkinto ja pelastusalan päällystötutkinto (AMK).
- Työskenteli ennen palomiehen työtä lääkintävahtimestarina sekä sairaanhoitajana terveyskeskuksen vuodeosastolla ja yksityisessä sairaankuljetusyrityksessä.
- Työskennellyt vuodesta 2005 Etelä-Savon pelastuslaitoksella Mikkelissä, ensin palomiehenä ja myöhemmin ylipalomiehenä. Vuodesta 2021 palomestarina.
Teksti: Elina Jäntti
Kuva: Mikko Kankainen
