Hätäkeskuspäivystäjän työ on muuttunut paljon, mutta perustehtävä on pysynyt samana. Pitkän uran hätäkeskuspäivystäjänä tehnyt Kirsi Karinko arvostaa, kun saa itsekin oppia tuoreemmilta kollegoiltaan.
Kirsi Karingolle on jäänyt erityisesti yksi oppi mieleen palo-opiston hätäpäivystäjäkurssilta vuodelta 1984: päivystäjän työ on ottaa vastaan puheluita kaikkina vuorokaudenaikoina ja välittää niistä saadut tehtävät niille kuuluville viranomaisille.
– Se pitää edelleen paikkansa, yli 40 vuotta hätäkeskuspäivystäjänä toiminut Karinko sanoo.
Vaikka perustehtävä on ennallaan, moni asia on muuttunut. Tietojärjestelmät ovat korvanneet kynän ja paperin, eikä hälytyksiäkään enää välitetä eteenpäin kuuluttamalla. Ennen sairaankuljetustehtävillä päivystäjän tuli tehdä päätös, oliko hälytys kiireetön vai kiireellinen. Pelastustoimen tehtävillä päivystäjä harkitsi, mitkä yksiköt paikalle hälytti.
– Piti miettiä, oliko rakennus korkea eli tarvitsiko paikalle tikasauton tai oliko kyseessä suuri palo, johon tarvitsi säiliöauton. Siinä oli paljon vastuuta.
Valmistuvat päivystäjät tuovat konkareille uutta tietoa
Vastuu ei ole hävinnyt mihinkään hätäkeskuspäivystäjän työstä, vaikka tietojärjestelmät ja muu tekniikka ovat kehittyneet vauhdilla. Päivystäjät taustoittavat tehtäviä laajemmin kuin aiemmin, ja Karinko kiittelee ensihoidon tehtävänkäsittelyn uudistusta, jossa päivystäjän harkintavaltaa palautettiin.
– Uskallan tehdä rohkeita ratkaisuja ja evätä tehtäviä, jotka eivät mielestäni kuulu hätäkeskukseen. Osa nuoremmista ei uskalla, sillä päivystäjän vastuu on suuri, Karinko sanoo.
Itsevarmuus on muovautunut pitkän uran aikana. Samaan aikaan hän arvostaa sitä, että ala kehittyy ja valmistuvat päivystäjät tuovat Pelastusopistolta uusia hyviä käytäntöjä.
”Uskallan tehdä rohkeita ratkaisuja ja evätä tehtäviä, jotka eivät mielestäni kuulu hätäkeskukseen.”
– Meille töihin tulee erittäin valmiita ja hyviä päivystäjiä. Heiltä tulee paljon hyvää tietoa siitä, miten asioita kannattaisi tehdä ja kehittää.
Tuoreita päivystäjiä Karinko haluaa kannustaa: tarttukaa rohkeasti työhön ja kysykää. Hän itse on löytänyt keinot, joilla esimerkiksi vaikeissa kriisipuheluissa pystyy toimimaan.
– Keskityn ensimmäiseksi hengittämiseen ja rauhoitan itseni. Kun soittaja on paniikissa, oma rauhallisuuteni korostuu. Suurissa hätätilanteissa olen todella rauhallinen, ja siitä olen saanut myös palautetta. Se tuntuu hyvältä, kun saa sellaista kiitosta, Karinko sanoo.
Työvuorojärjestely tukee hyvinvointia
Karinko on tehnyt koko pitkän uransa töitä hätäkeskuspäivystäjänä. Hän ei ole haaveillut nousujohteisesta urapolusta, vaan on nauttinut siitä, että on löytänyt oman paikkansa.
– Auttaminen on 40 vuoden jälkeenkin minulle sydämen asia. Vaikeimmat tapaukset, kuten lapset ja yksinäiset vanhukset, menevät joskus tunteisiin. Lähtökohtaisesti työasiat eivät kuitenkaan jää vaivaamaan, kun suljen keskuksen oven. Tiedän tehneeni parhaani, Karinko toteaa.
Hän on työskennellyt Turun hätäkeskuksessa nyt reilut kaksi vuotta. Sitä ennen hän työskenteli Porissa ja Pirkanmaalla. Koti hänellä oli välillä Turussa, mutta nykyään taas Pirkanmaalla.
”Tykkään työstäni. Jos terveys kestää, aion olla eläkeikään asti.”
– Työmatkani ja työhyvinvointini huomioidaan työpaikalla hyvin. Olen tehnyt viitisen vuotta pelkkiä yövuoroja. Se on minulle tärkeää. Olen sellainen yökyöpeli, Karinko naurahtaa.
Työpaikallaan Turussa Karinko tunnetaan positiivisena kollegana, joka tulee kaikkien kanssa toimeen. Hän kiittelee hätäkeskuksen ilmapiiriä ja kulttuuria, jossa apua on mahdollista antaa ja saada.
– Tykkään työstäni. Jos terveys kestää, aion olla eläkeikään asti.
Teksti: Maarit Krok
Kuva: Tiina-Riikka Nyman & Kirsi Karinko
