Ensihoidon, hätäkeskuksen ja pelastustoimen kesätyöntekijät kokevat, että heidät on otettu työpaikoilla hyvin vastaan.
Ulrika Mylius on ensimmäisen vuoden ensihoitajaopiskelija Metropolia-ammattikorkeakoulussa, mutta työskentelee tämän kesän yksityisessä sairaankuljetusyrityksessä perustason ensihoidossa. Työpaikka on ennestään tuttu, sillä hän suoritti siellä harjoittelun opiskellessaan perustason ensihoitajaksi ja työllistyi yritykseen myös valmistumisensa jälkeen.
– Se on hyvä paikka kerryttää oman alan kokemusta. Siinä pääsee aloittamaan vähän helpommista tehtävistä: siirtokeikoista sekä hoivakotien ja kotihoidon D- ja C-luokan keikoista, Mylius kuvaa.
Mylius on kokemuksensa vuoksi päässyt tekemään vuoroja myös hoitotason yksiköissä, jotka tekevät vaativampia sairaalasiirtoja. Siirtokuljetukseen liittyy usein ennakkoluuloja tylsästä ja yksitoikkoisesta työstä, mutta Myliuksen mukaan yksityisellä puolella pääsee tekemään hyvin vaihtelevia ja mielenkiintoisia tehtäviä.
– Meille tulee paljon myös hoidollisia tehtäviä: kaatumisia ja yleistilan laskuja. Myös yksityisen terveydenhuollon puolelta tulee kiireisiä tehtäviä, kuten rintakipupotilaita. Tavallisimmat siirtokuljetukset esimerkiksi dialyysiin tai hammaslääkäriin ajoittuvat usein arkiaamuihin. Tykkäänkin tehdä enemmän myöhäisillan vuoroja, joissa pääsee tekemään vaihtelevampia tehtäviä.
Myliuksen työpaikalla työvuorot ajoittuvat aamuseitsemän ja puolenyön välille. Työvuorojen pituus vaihtelee kahdeksasta yhteentoista tuntiin.
– Työvuorot ovat pääasiassa kiireisiä. Valtaosassa vuoroista ollaan ajossa koko ajan lyhyttä ruokataukoa lukuun ottamatta. Ehkä yksi kymmenestä vuorosta on sellainen, että ehtii tehdä vähän asemapalvelusta tai levätä.
Jokainen keikka opettaa
Ruotsinkielisellä pelastajakurssilla opiskeleva Jimmie Rönnqvist työskentelee kesän Pohjanmaan pelastuslaitoksella Vaasan pelastusasemalla 24 tunnin vuoroissa.
– Vaasan asemalla keski-ikä on korkea, mutta ikäerot eivät näy työssä ollenkaan. Minut on otettu tosi hyvin vastaan, vaikka olen vasta 22-vuotias. Meidän ryhmässämme ei ole väliä, onko kaksikymppinen vai viisikymppinen. Pitkän uran tehneet pelastajat myös tekevät työnsä täysillä eikä kukaan ole kyynistynyt, Rönnqvist sanoo.
Rönnqvist aloitti työt kesäkuun alussa, ja jo muutamassa viikossa hän on päässyt näkemään pelastajan työn koko kirjon.
– On ollut sekä pieniä että isoja keikkoja. Ensimmäinen sammutuskeikkakin oli viime viikolla, kun alueellamme oli pieni hallipalo. Lisäksi olemme tehneet paljon viranomaisyhteistyötä ensihoidon ja poliisin kanssa.
Vaasassa kesätyöntekijät ja heidän näkemyksensä otetaan hyvin huomioon. Rönnqvist havaitsi sen konkreettisesti sammutustehtävän jälkeen. Opinnoissa altistumiseen ja puhtauteen liittyviä asioita on painotettu vahvasti. Sammutustehtävän jälkeen Rönnqvist huolehti tarkasti, ettei vie esimerkiksi likaisia varusteita autoon, mutta huomasi, että kokeneet työntekijät eivät olleet yhtä tarkkoja.
– Kävimme tilannetta jälkikäteen asemalla läpi. Kyselin, miten hommat on tehty aiemmin. Kaikki sanoivat, että on hyvä, kun tuon uutta näkökulmaa, ja asenne oli yleisesti positiivinen. Kokeneetkin kaverit myönsivät, että heidänkin toiminnassaan on parannettavaa. Altistumisista puhutaan paljon enemmän nykypäivänä.
Vajaan kuukauden kokemus pelastuslaitoksella on vahvistanut Rönnqvistin tunnetta siitä, että hän on hakeutunut oikealle alalle. Työkaverit suhtautuvat alan opiskelijaan positiivisesti.
– Kaikilla on se asenne, että olen oppimassa täällä eikä kaikkea tarvitse osata vielä tässä vaiheessa. Yleinen ajatus on se, että jokaiselta tehtävältä oppii jotakin, Rönnqvist summaa.
Tällä hetkellä Rönnqvistin toiveena on, että myös valmistumisen jälkeen työpaikka löytyisi Vaasasta. Valtaosa kurssikavereistakin ajattelee työllistyvänsä kotiseuduilleen, kuten Pietarsaareen, Närpiön seudulle tai Ahvenanmaalle.
Ilmoitinlaitetestaaja saa kuvan hätäkeskuspäivystäjän arjesta
Ensimmäisen lukukauden jälkeen hätäkeskuspäivystäjäopiskelija ei pääse vielä työllistymään päivystäjän sijaisuuteen, mutta toisenlaisiakin tehtäviä hätäkeskuksissa on tarjolla. Henri Honkarinta aloitti opinnot tammikuussa ja työskentelee kesän ajan ilmoitinlaitetestaajana.
– Tämä ei ole suoraan sitä työtä, johon kouluttaudun, mutta pääsen jo näkemään salidynamiikkaa. Nyt on vuoden kiireisin aika, joten on hyvä tilaisuus seurata, millaista työskentely on ilmoitusten vastaanottajilla, tehtävänseurannassa ja vuoromestarilla, Honkarinta kertoo.
Ilmoitinlaitetestaaja työskentelee pääasiassa kahdeksan tunnin vuoroissa aamuseitsemän ja iltaviiden välillä. Työpiste sijaitsee päivystyssalissa, ja Honkarinta kokee, että tarjolla on hyvä aitiopaikka koko salin tapahtumiin.
– Saan realistisen kuvan päivystäjän arjesta. Lisäksi pääsen jo tutustumaan työpaikkaan ja mahdollisiin työkavereihin etukäteen, Honkarinta sanoo.
Tänä kesänä työpiste sijaitsee Oulun hätäkeskuksessa, ja Honkarinta toivoo, että työllistyisi sinne myös valmistumisensa jälkeen ensi kesänä.
Ilmoitinlaitetestaajan työ ei ole yhtä hektistä kuin hätäkeskuspäivystäjän, mutta etenkin aamupäivisin ja kuunvaihteessa tulee enemmän puheluita.
– Työssä toistuvat tietyt, selkeät asiat palo- ja rikosilmoitinlaitteiden testaukseen ja huoltoon liittyen. Opintojen aikana olemme käyneet jonkin verran läpi paloilmoitinlaitteisiin liittyvää teoriaa, mutta varsinaista oppia suoraan tähän työhön ei ole tullut. Onneksi olemme saaneet hyvää perehdytystä, ja työkin niin sanotusti opettaa.
Honkarinta kiittelee hätäkeskuksen hyvää ilmapiiriä. Uudet työntekijät otetaan lämpimästi vastaan ja perehdytystä saa riittävästi.
– Olen kokenut, että työyhteisössä voi avoimesti keskustella ja pyytää apua. Moni päivystäjistäkin on tehnyt ainakin pienen hetken ilmoitinlaitetestaajan työtä.
Teksti: Maarit Krok
Kuvat: Otavamedia / Lehtikuva / Tommi Tuomi, haastateltavat
Lue lisää:
Kesällä on pulaa sekä ensihoitajista että pelastajista
Palomiespula vaikeuttaa kesälomasijaisten palkkaamista
