Onko päivystävä palomestari pelastustoiminnan johtamisen asiantuntija? Palomestari Sami Lappalaisen mukaan kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta.
Helsingin kaupungin pelastuslaitoksella siirryttiin palomestareiden vuoromestarijärjestelmästä päivystystä ja asiantuntijatyötä yhdistävään hybridimalliin viitisen vuotta sitten. Siihen asti palomestarit tekivät pelkkää päivystystyötä vuorokausirytmillä eli noin kahdeksan työvuoroa kuukaudessa. Nykymallissa päivystysvuoroja on juuri sen verran, että poikkeusluvan mukainen työaika on mahdollinen, ja loput työstä on erilaisia asiantuntijatöitä pelastuslaitoksen organisaatiossa.
Palomestarit ovat olleet huolissaan työkuorman ja vaativuuden kasvusta. Helsingin pelastuslaitoksella palomestarina työskentelevä Sami Lappalainen tunnistaa tämän. Hän tekee päivystysten rinnalla opettajan tehtäviä Helsingin pelastuskoululla.
– Päivystys nähdään ehkä jopa työn sivutuotteena, vaikka omasta mielestäni se on kaikista vaativin ja tärkein työ, jota päivystävä palomestari tekee, Lappalainen pohtii.
Päivystystyön hallinta kehittyy hitaasti
Lappalainen valmistui päällystökoulutuksesta vuonna 2015 ja aloitti vuoromestarin sijaisena vuonna 2017. Hän on ehtinyt kokea sekä vanhan että uuden työskentelymallin.
– Tein vuoden pelkkää päivystystä, ja se oli todella hyvä sisäänajo järjestelmään, Lappalainen sanoo.
Palomestarin työhön on pitkä perehdytys, joka sisältää protokollien, yhteistyötahojen ja toimintamallien hallinnan opettelua. Perehdytysaika on lyhentynyt aiemmasta samalla, kun päivystysvuorot ovat vähentyneet. Perehdytyksen jälkeen kestää vielä pitkään ennen kuin rutiini muodostuu.
– Haastattelin erästä palomestariamme, joka kertoi, että oli perehdytyksen jälkeen vielä puolitoista vuotta venymisalueella ennen kuin alkoi tuntea, että homma kulkee, Lappalainen sanoo.
Hänen mukaansa työn vaativuutta ei tunnisteta tarpeeksi hyvin. Etenkin suurissa kaupungeissa pelkästään infra luo vaatimuksia erikoisosaamiselle, joka ei pysy ajantasaisena, ellei kenttätyötä ole riittävästi.
– Tuntuu, että työn arvo mitataan asiantuntijuudessa ja sen tuotoksissa. Päivystystyöhön ei ole kuitenkaan määritelty mittareita, emmekä voi niitä pelastustoiminnan johtamisesta tuottaa, kun jokaisella on tällä hetkellä jokin muu työajan vievä asiantuntijarooli.
Lappalainen ehdottaa, että pelastustoiminnan johtamisen järjestelmällinen mittaaminen olisi yksi tulevaisuuden kehityskohteista.
Palomestarin työ kehittyy – palkka ei
Osaamisen vaatimus työssä on laajentunut todella paljon. Näin Lappalainen tiivistää palomestareiden nykyistä työnkuvaa. Asiantuntijatyössä jokaisella on oma erikoisosaamisalueensa, esimerkiksi vaaralliset aineet tai vaativaan kaupunkirakentamiseen liittyvät maanalaiset tilat tai korkeat rakennukset.
Ennen opettajan tehtävää Lappalaisen asiantuntijuutta oli kaupunkialueen nostolavatoiminta sekä pelastustoiminnan kalustohankinnat.
– Nostolavatoimintaa tehtiin yhteistyönä kaupunkisuunnittelun, katusuunnittelun, rakennusviraston sekä pelastustoimen oman tarkastustoiminnan kanssa. Yhteistyön avulla kehitettiin pelastusteiden rakentamista ja vastattiin koeajoista, Lappalainen luettelee.
– Tällainen asiantuntijatehtävä on jo itsessään täysipäiväinen työ.
Vaatimustaso ei ole noussut vain asiantuntijatyön myötä, vaan myös päivystystyö on aiempaa kuormittavampaa.
– Kaupunki-infra on kehittynyt, ja samalla on luotu enemmän yhteistoimintamalleja, joita ei ole aiemmin ollut. Tulipalot ja peruskeikat ovat samanlaisia kuin 20 vuotta sitten, mutta kaikki sen ympärillä on kehittynyt ja kasvattanut työn vaativuutta.
”Tilanteet ovat nyt pelastustoiminnan johtajan eivätkä järjestelmän näköisiä.”
Rutiiniluontoiset tehtävät, kuten tieliikenneonnettomuudet sekä pienet ja keskisuuret tulipalot, hoituvat Lappalaisen mukaan vielä melko hyvin rutiinilla, mutta suuremmissa tulipaloissa tai onnettomuuksissa tilanne on toinen.
– Laajempiin ja vaativimpiin keikkoihin meillä ei ole selkeää järjestelmää. Tehtäviin kyllä koulutetaan, mutta niitä ei harjoitella niin, että toiminta olisi yhdenmukaista. Tilanteet ovat nyt pelastustoiminnan johtajan eivätkä järjestelmän näköisiä. Koulutuksen ja yhdenmukaisen perehdytyksen avulla voisimme selvitä tilanteista paremmin ja pienemmällä stressillä.
Työn muuttunut sisältö ja kuormittavuus ei näy myöskään palkassa. Palomestareiden palkkakehitys on noudattanut Helsingissä yleiskorotuksia, mutta esimerkiksi järjestelyeristä ei palomestareille ole jaettu korotuksia.
Operatiivisesta johtamisesta palomestarin keskeisin asiantuntijuus
Jos Lappalainen saisi päättää, hän lisäisi työhön päivystävän palomestarin vuoroja ja kohdentaisi asiantuntijuutta erityisesti pelastustoiminnan johtamisen kehittämiseen.
– Voisimme seurata, miten tehtävät menivät, tehtiinkö oikeita asioita ja mitä asioita pitäisi kehittää. Voisimme tehdä seurantatutkimusta ja selvitystyötä sekä kehittää toimintamalleja nimenomaan pelastustoiminnan johtamisen näkökulmasta.
Moni nykyisistä palomestareista ei haluaisi palata kokonaan vanhaan järjestelmään, sillä nykyinen työ mahdollistaa enemmän joustoa työn ja vapaa-ajan yhdistämiseen.
– Asiantuntijuuden ja päivystyksen yhdistelmä sopii varmaan suurimmalle osalle ja pitää huolta siitä, että ihminen viihtyy työssään. Se ei kuitenkaan tue sitä, että olisimme parhaimmillamme pelastustoiminnan johtamisessa.
Lappalainen muistuttaa, että asiantuntijuutta tehdään jokaisessa päivystysvuorossa. 24 tunnin päivystysvuorosta kahdeksan tuntia on laskettu asiantuntijatyön tekemiseen. Se vie aikaa esimerkiksi työvuoroharjoituksiin osallistumiselta.
Paloesimiehet ovat antaneet palautetta, että palomestarit eivät osallistu harjoituksiin niin paljon kuin kentän toive olisi.
– Palomestareiden näkemyksiä toivotaan, mutta he istuvat toimistossa näpyttelemässä konetta. Asiantuntijatyö haittaa mielestäni operatiivisen toiminnan ja työvuorokohtaisen yhteistoiminnan hallintaa. Harjoituksiin osallistuminen vie kolmisen tuntia työvuorosta, joten asiantuntijatyöt priorisoidaan usein niiden edelle.
Lappalainen toivoo, että työnantajat ymmärtäisivät paremmin päivystystyön luonteen ja vaativuuden.
– Operatiivinen johtaminen on palomestarin asiantuntijuuksista keskeisin. Osaamisen puutteella voi olla tulevaisuudessa todella ikäviä seurauksia.
Teksti: Maarit Krok
Kuvat: Jetro Stavén
Juttu on julkaistu Pelastusalan ammattilaisen numerossa 4/2023.
