Yksinsoutu valtameren yli haastaa sekä fyysiset että henkiset voimat.
Kööpenhamina–Helsinki-soudustaan ja Helsinki–Tallinna-soututempauksista tuttu palomies Jari Saario on asettanut itselleen uuden, entistä tulisemman haasteen: yksinsoutu Atlantin yli ja takaisin. Vastaavaa suoritusta ei ole tehnyt kukaan aikaisemmin. Atlantin ylittäjiä on ollut ennenkin, mutta takaisinsoutu on jäänyt kaikilta tekemättä.
Menomatkalle Saario lähtee Kanariansaarten La Gomerasta ja maali on Karibian Antiguassa 5 000 kilometrin päässä. Paluu alkaa New Yorkista ja päättyy Thames-jokea myöten Lontooseen 6 000 kilometrin jälkeen.
— Alareitillä Amerikkaan tuuli ja virtaus ovat oikean suuntaisia, mutta yläreitti Eurooppaan tulee todennäköisesti olemaan painajaista. Paluumatka voi päättyä aivan hyvin Grönlantiin, Norjaan tai Tanskaan – mutta toivon että päätepiste on Lontoossa, Saario kertoo.
— Pohjoisen tuulet voivat olla neljä kertaa kovempia kuin etelässä. Tuuli puhaltaa eri suunnista, joten aallot menevät ristiin ja voivat olla pahimmillaan 15-metrisiä.
Tarkat lähtöpäivät tarkentuvat sääolosuhteiden mukaisesti, mutta Saarion tavoite on lähteä liikkeelle Kanariansaarilta joulukuun puolivälin ja tammikuun alkupäivien välillä.
— Lähtöhetkellä tulee olla myötätuuli mantereelta merelle ainakin muutaman päivän ajan. Alareitillä ennätys on 35 vuorokautta, ja lähden tavoittelemaan 45 vuorokauden soutua. Onnistuminen on kuitenkin huomattavan paljon kiinni olosuhteista.
Menomatkaan Saario arvioi realistisesti käyttävänsä ehkä 2–3 kuukautta ja paluumatkaan 4–6 kuukautta.
Amerikan mantereella Saario viettää ensi kevään ja kääntää kurssin kohti Eurooppaan todennäköisesti toukokuussa. Lepoaikana vene siirretään Karibialta Yhdysvaltoihin.
Merellä on monta riskiä
Tempaustaan varten Saario on hankkinut brittiläisen erikoisvalmisteisen veneen, jonka pituus on kuusi metriä ja paino 275 kiloa. Huoltoalusta tai välietappeja ei ole, joten Saario lastaa veneeseen koko matkan aikaisen kuivaruoan ja varusteet. Juomavesi suodattuu merivedestä. Matkan raportointia ja hätätilanteita varten Saariolla on mukanaan satelliittipuhelin.
— Vene on muodoltaan ja rakenteeltaan paras mahdollinen Atlantin yritykseen. Autopilotti pitää peräsintä kurssissa, joten minun ei tarvitse koko aikaa kammeta airolla venettä oikeaan suuntaan. Pystyn keskittymään soutamiseen.
Saario luottaa fyysiseen kuntoonsa, mutta ennakoi suurimman haasteen tulevan korvien väliin.
— Psyyke on kovilla, jos merenkäynti äityy ihan älyttömäksi, enkä pysty nukkumaan useaan vuorokauteen. Valtamerellä on yöllä säkkipimeää. Toisaalta odotan, että paluumatkalla tulisi oikein kunnon pyykkikonekeli. Haluan haastaa itseni ja katsoa, miten selviydyn äärimmäisestä tilanteesta, jossa ei voi tehdä virheitä, Saario sanoo.
Suurimmat ulkopuoliset riskit tulevat korkeista aalloista, kaloista ja laitevioista.
— Miekkakala voi tehdä reiän veneen pohjaan, mutta minulla on paikkausvälineet mukana. Valas taas saattaa kaataa veneen, jos se tulee uteliaisuuttaan tutkimaan, mitä pinnalla on meneillään.
Kuva ylhäällä: Laura Puurila
Kuva jutussa: Sakari Majantie
